Tag Archives: Tuulikki Ukkola

Martti Huhtamäki: Mara puhuu omiaan

Harvoin olen lukenut niin hauskaa muistelmakirjaa kuin Martti Huhtamäen “Mara puhuu omiaan”. Kirjan nimi on monimielinen. Uskoako kaikkia aivan käsittämättömiä juttuja vai onko sittenkin niin, että Mara puhuu omiaan. Ehkä sekä että on oikea tulkinta. Kaikki kirjassa kerrottu on tapahtunut, mutta toimittajan vapaudella Mara kertoo asiat niin, ettei lukija ainakaan tylsisty.

Nykyajan toimittaja tietenkin puistelee päätään, ettei noin saa ilakoida vakavilla asioilla. 60-luvulla alalle tulleelle toimittajalle kirjoittajan tyyli sopii erinomaisesti.

On tietenkin turha alkaa kertoa, mitä kaikkea Mara on kokenut Ilta-Sanomien päätoimittajana, koripallotuomarina, urheilujohtajana ja kunnallispoliitikkona. Kirja on täynnä tarinoita Hesarin vaikuttajista, julkkiksista, huippu-urheilijoista ja poliitikoista. Niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Mara tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Maran. Mara ei valita eikä jaarittele, vaan ottaa reippaasti kantaa myös poliitikkoihin.

Kirjassa ei kuvia kumarrella. “Tyylitön ja häikäilemätön” Halonen saa kuulla kunniansa häikäilemättömästä presidenttipelistä. Rouvan aviomies Pentti Arajärvi taas on nollamies. Sen sijaan Matti Ahde ja Hilkka saavat lohtuvoidetta haavoihinsa.

Muistelmissa on muutama todella mehevä paljastus. Ilta-Sanomat onnistui kuvaamaan Christina Onassiksen alastomana Kalastajatorpalla. Mara onnistui lepyttmään miljardiperijän – ja näin säästyttiin skandaaleilta. Kirjassa kerrotaan myös Ilta-Sanomien jymyuutisesta eli huippuviulisti Viktoria Mullovan loikkauksesta Kuusamon kautta Ruotsiin. Moni ihmetteli tuolloin, millä keinoin. Kirjasta se selviää.

Kirjassa kerrotaan tarinoita, jotka saavat nauruhermot kireälle. Tässä yksi. Huhtamäki kertoo, kuinka markkinointiporukka harmitteli lisäveroja. Samalla pohdittiin, kenen syytä verotus oli. Porukka etsi Raamatun avukseen. Josefhan se määrättiin Nasaretista lähtemään verolle pantavaksi Betlehemiin mukanaan vaimo, joka “jostain tuntemattomasta syystä oli raskaana”. Niinpä Suomesta lähti Nasaretin kaupunginhallitukselle sähkösanoma, jossa syvästi valiteltiin heidän tekemäänsä verotuspäätöstä, josta melkein koko maailma saa nykyään kärsiä.

Eipä aikaakaan, kun Huhtamäki sai kirjeen, jonka sisällä oli Nasaretin kaupungin esite ja kirje, jossa sanottiin:
“Yhdymme Nasaretissa teidän huoleenne. Kaupunginhallitus on käsitellyt kokouksessaan asiaa ja toteaa äänestyksen jälkeen, että jos Nasaretissa olisi ollut jo tuolloin kommunistijohtoinen hallitus kuten nyt, mitään tuollaista vastenmielistä varojen keruuta ei olisi tapahtunut.”

Kymmenen vuotta myöhemmin Huhtamäki oli Nasaretissa ja tapasi kaupunginjohtajan. “Meillä ei ole koskaan ollut niin hauskoja ja pitkiä keskusteluja Nasaretin kaupunginhallituksessa kuin kirjeenne innostamana.”

Tämä on vain yksi esimerkki Huhtamäen kirjoitustyylistä. Tällaista sanallista ilotulitusta kirja on täynnä.

Tuulikki Ukkola

Alkuperäislähde: http://www.ukkolamedia.fi/2014/01/15/mara-puhuu-omiaan/ Artikkelin kirjoittaja: Tuulikki Ukkola Artikkelin kategor: Blogit

Jaa tämä sivu

Kunnallinen itsehallinto – tyhjää puhetta

Voi todellakin käydä niin, että hallituksen sote- ja kuntauudistus törmää perustuslakiin. Näin siksi, että vakituiset perustuslakiasiantuntijat tulkitsevat perustuslakia hyvin tiukasti.

Nyt olisi kuitenkin tärkeää selventää, mitä kunnallinen itsehallinto tarkoittaa, Mitä muuta kuin päättää itse hallinnostaan? Hallinto ei kuitenkaan kansalaisten kannalta ole oleellista, vaan kunnan tuottamat palvelut.

Tosiasiassa puheet kunnallisesta itsehallinnosta ovat suurta bluffia. Itse asiassa kunta panee vain täytäntöön eduskunnan hyväksymiä lakeja ja tuottaa kansalaisille juuri ne palvelut, jotka eduskunta on säätänyt. Näitä palveluja varten valtio suoltaa kunnille valtionosuuksia kahmalokaupalla. Meillä on suuri joukko pieniä kuntia, jotka menisivät konkurssiin alta aikayksikön, jos valtio lopettaisi rahan kyöräämisen kunnille ja sanoisi: maksakaa itse oman kuntalaistenne palvelut omilla verovaroillanne. Me emme tue enää kuntia sentilläkään.

Toisin sanoen; juuri pienet köyhät kunnat vastustavat kiihkeästi hallituksen kunta- ja sote-uudistuksia. “Me haluamme päättää ja hoitaa asiat itse.” Hallituksen pitäisi sanoa: olkaa hyvä ja hoitakaa, mutta omilla verorahoillanne.

Kuka kertoisi, mitä on sellainen kuntien itsehallinto ja päätösvalta, jolla ei ole omaa rahaa järjestää palveluja. Tilannehan on sama kuin kansalaisella tai yrittäjällä, joka ottaa pankista lainaa. Pankki seuraa tarkasti, onko asiakas luottokelpoinen. Jos ei ole, lainat irtisanotaan ja seuraa konkurssi.

Niin pitäisi tapahtua myös kunnille. Jos hallituksen sote- ja kuntauudistukset eivät kelpaa, kunta tulkoon sitten toimeen omillaan. Tai tehköön konkurssin. (Muutama kunta olisikin 10-15 vuotta sitten tehnyt konkurssin, ellei se olisi joutunut “valtion haltuun” saneerattavaksi.) Tietenkään hallitus ei voi noin julmasti kohdella kuntalaisia. Mutta periaatteessa näin voitaisiin aivan hyvin tehdä.

Nyt tämän tasavallan todelliset vallankäyttäjät eli perustuslakiasiantuntijat ilmeisesti torppaavat hallituksen sote- ja kuntauudistuksen siksi, että kunnilla on perustuslaillinen oikeus itsehallintoon. Toisin sanoen: kuntia ei voida pakottaa pakkoliitoksiin, koska pienen kunnan sananvalta äänestyksissä ei olisi yhtä suuri kuin suurten keskuskuntien sananvavalta.

Minun mielestäni tuossa ei ole mitään järkeä. Jos pieni kepulainen kunta ei halua liittyä suurempaan kuntaan, sen pitäisi hoitaa itse omat asiansa ja palvelunsa eikä huutaa valtiolta valtionosuuksia. Nostakoot veroprosentin vaikka sataan.

Keskusta eritoten on vastustanut pienten kehyskuntien liittämistä keskuskuntaan. Syynkin kaikki tietävät. Kuntaliitoksissa puolue ei enää voisi ryövätä joka ikiseltä kuntapoliitikolta kokouspalkkioista puolueveroa osastoilleen ja piireilleen. Asia olisi toisin, jos kaikki valta olisi kepulaisten kuntapoliitikkojen käsissä.

Keskusta kannattaa omaa kotikunta-maakuntamallia. Varokaa, varokaa… Tässä mallissa kepu rokottaisi päättäjiä sekä kotikunnassa että maakunnassa. Maakunnissa päätösvalta rakennettaisiin sairaanhoitopiirien tapaan. Äänileikkuri leikkaisi suurten kuntien päätösvaltaa niin, että kaikki päätökset tehtäisiin kepun mielen mukaan. Ja maksumiehenä tietenkin olisi keskuskunta.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä Oulun päätösvalta on 32 prosenttia, mutta menoista se maksaa puolet. Kyllä kepulit osaavat.

Alkuperäislähde: http://www.ukkolamedia.fi/2014/01/12/kunnallinen-itsehallinto-tyhjaa-puhetta/ Artikkelin kirjoittaja: Tuulikki Ukkola Artikkelin kategor: Blogit

Himasen hirttäjäiset – osa 2

Maaliskuun alussa kirjoitin blogin ”Himasen hirttäjäiset”. Syynä oli Sininen kirja ja 700.000 euroa, jonka valtioneuvosto eli pääministeri Jyrki Katainen antoi kilpailuttamatta Himasen 7 hengen työryhmälle. Se synnytti vihaa ja katkeruutta. Niinpä Suomen tiedemaailman huiput haukkuivat Himasen lyttyyn. Himasessa ei ollut mitään hyvää. Ei, vaikka mies taitaa olla yksi niitä harvoja suomalaisia, joka on väitellyt tohtoriksi 20-vuotiaana.

Nyt sitten julkistettiin Himasen ja kuuden muun tutkijan teos Kestävän kasvun malli, globaali näkökulma. Julkistamistilaisuudessa oli mukana myös Manuel Castells, joka on maailman arvostetuimpia yhteiskuntatutkijoita ja yksi kirjan kirjoittajista. Helsingin Sanomissa Castells pamauttaa: Pekkahan on yritetty tappaa.

Julkistamistilaisuudessa suomalaistutkijat haukkuivat Himasen kirjan pystyyn. Esimerkiksi Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo nimitti kirjaa pamfletiksi. Ilkeämmin ei olisikaan voinut Castellisia ja Himasta arvostella.
No nyt sitten tietää koko kansa, että Hiilamo on kateellinen mies.

Suomen tiedeyhteisön jäsenet ovat käyttäytyneet kuin apinalauma: jokainen taistelee banaanista eli rahasta. Kun Himaselle myönnettiin kilpailuttamatta 700.000 euroa jaettavaksi seitsemälle kirjoittajalle, oli se tiedeyhteisön mielestä sellainen vääryys, että se oikeuttaa harvinaisen ilkeään ja pikkumaiseen käyttäytymiseen.

Tiedeyhteisön tiedoksi: jokainen teistä elää yhteiskunnan tuen turvin. Yliopistot eivät myy palveluja eli tutkintoja ulkomaalaisille, eivät peri lukukausimaksuja edes rikkailta kiinalaisilta ja venäläisiltä. Kaikki opetus ja professorien palkat kustannetaan meidän tavallisten ihmisten selkänahasta.

Olen tullut siihen tulokseen, että nyt saa riittää. Yliopistojen määrä on puolitettava, turhat tutkinnot ajettava alas ja keskityttävä vain sellaiseen, joka tukee tätä yhteiskuntaa. Esimerkiksi toimittajan ja tiedottajan koulutusta annetaan käsittääkseni jokaisessa yliopistossa. Lisäksi ammattikorkeakouluissa on media-alan opetusta, kuten myös lähes kaikissa kansalaisopistoissa. Liikakoulutuksen ja lehdistön ahdingon takia toimittajia on nyt kasapäin työttöminä.

Jokainen professori ja tutkija maksaa veronmaksajille jo pelkkinä palkkamenoina noin 100.000 euroa vuodessa. Summa nousee, kun mukaan lasketaan työmatkat, työhuonekulut jne. Me veronmaksajat edellytämme, että veronmaksajien rahoilla elävät professorit ja tutkijat kertovat meille tolloille, mitä hyvää he ovat saaneet tai saavat aikaan meidän rahoillamme. Ihan samoin kuin te tiedemiehet edellytätte Castellsilta ja Himaselta. m.o.t.

Alkuperäislähde: http://www.ukkolamedia.fi/2013/11/09/himasen-hirttajaiset-%E2%80%93-osa-2/ Artikkelin kirjoittaja: Tuulikki Ukkola Artikkelin kategor: Blogit

Himasen hirttäjäiset – osa 2

Maaliskuun alussa kirjoitin blogin ”Himasen hirttäjäiset”. Syynä oli Sininen kirja ja 700.000 euroa, jonka valtioneuvosto eli pääministeri Jyrki Katainen antoi kilpailuttamatta Himasen 7 hengen työryhmälle. Se synnytti vihaa ja katkeruutta. Niinpä Suomen tiedemaailman huiput haukkuivat Himasen lyttyyn. Himasessa ei ollut mitään hyvää. Ei, vaikka mies taitaa olla yksi niitä harvoja suomalaisia, joka on väitellyt tohtoriksi 20-vuotiaana.

Nyt sitten julkistettiin Himasen ja kuuden muun tutkijan teos Kestävän kasvun malli, globaali näkökulma. Julkistamistilaisuudessa oli mukana myös Manuel Castells, joka on maailman arvostetuimpia yhteiskuntatutkijoita ja yksi kirjan kirjoittajista. Helsingin Sanomissa Castells pamauttaa: Pekkahan on yritetty tappaa.

Julkistamistilaisuudessa suomalaistutkijat haukkuivat Himasen kirjan pystyyn. Esimerkiksi Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo nimitti kirjaa pamfletiksi. Ilkeämmin ei olisikaan voinut Castellisia ja Himasta arvostella.
No nyt sitten tietää koko kansa, että Hiilamo on kateellinen mies.

Suomen tiedeyhteisön jäsenet ovat käyttäytyneet kuin apinalauma: jokainen taistelee banaanista eli rahasta. Kun Himaselle myönnettiin kilpailuttamatta 700.000 euroa jaettavaksi seitsemälle kirjoittajalle, oli se tiedeyhteisön mielestä sellainen vääryys, että se oikeuttaa harvinaisen ilkeään ja pikkumaiseen käyttäytymiseen.

Tiedeyhteisön tiedoksi: jokainen teistä elää yhteiskunnan tuen turvin. Yliopistot eivät myy palveluja eli tutkintoja ulkomaalaisille, eivät peri lukukausimaksuja edes rikkailta kiinalaisilta ja venäläisiltä. Kaikki opetus ja professorien palkat kustannetaan meidän tavallisten ihmisten selkänahasta.

Olen tullut siihen tulokseen, että nyt saa riittää. Yliopistojen määrä on puolitettava, turhat tutkinnot ajettava alas ja keskityttävä vain sellaiseen, joka tukee tätä yhteiskuntaa. Esimerkiksi toimittajan ja tiedottajan koulutusta annetaan käsittääkseni jokaisessa yliopistossa. Lisäksi ammattikorkeakouluissa on media-alan opetusta, kuten myös lähes kaikissa kansalaisopistoissa. Liikakoulutuksen ja lehdistön ahdingon takia toimittajia on nyt kasapäin työttöminä.

Jokainen professori ja tutkija maksaa veronmaksajille jo pelkkinä palkkamenoina noin 100.000 euroa vuodessa. Summa nousee, kun mukaan lasketaan työmatkat, työhuonekulut jne. Me veronmaksajat edellytämme, että veronmaksajien rahoilla elävät professorit ja tutkijat kertovat meille tolloille, mitä hyvää he ovat saaneet tai saavat aikaan meidän rahoillamme. Ihan samoin kuin te tiedemiehet edellytätte Castellsilta ja Himaselta. m.o.t.

Alkuperäislähde: http://www.ukkolamedia.fi/2013/11/09/himasen-hirttajaiset-%E2%80%93-osa-2/ Artikkelin kirjoittaja: Tuulikki Ukkola Artikkelin kategor: Blogit

“Ahneella on paskanen loppu”

Kun istuin Ylen hallintoneuvostossa vuosina 2007-2011, yleläiset surkuttelivat sitä, ettei julkisen palvelun tv-yhtiöllä ole varaa kilpailla mainosrahoitteisten tv-yhtiöiden kanssa suurien kansainvälisten urheilukilpailujen lähetysoikeuksista. Monet urheilutapahtumat menivät kaupallisille tv-yhtiöille ja maksumuurien taakse.

Nyt MTV3 ja Nelonen ovat vaikeuksissa ja toimittajia potkitaan kilometritehtaalle. Olisihan se pitänyt ymmärtää, että tavalliset suomalaiset urheiluystävät katselevat ennen pelkkää taivasta kuin maksavat maltaita yhdestä formulakisasta ja sadan metrin aidoista. Fanien rahoilla ei tv-yhtiötä pidetä pystyssä. Sitä paitsi: internetkin on olemassa.

Kalliiit urheilukilpailut eivät tietenkään ole syy kaupallisten tv-yhtiöiden vaikeuksiin. Kun laskin MTV:n ja Sanomien tv- kanavien määrän, olin pyörtyä. Kanavia on niin rutkasti, että on suorastaan ihme, etteivät yhtiöt ole kuukahtaneet kanttuvei aikoja sitten.

Ylellä on viisi tv-kanavaa. Se on pientä verrattuna MTV:n ja Sanomien investointeihin. MTV:llä on kolme ilmaiskanavaa: MTV3 sekä AVA ja Sub. Lisäksi on tukku maksullisia kanavia ja kanavapaketteja: MTV Maxin lisäksi Fakta, Fakta XL, Leffa, Juniori, Sarja, Komedia.

Sanomien Nelonen Medialla on Neloskanavan lisäksi kaksi maksutonta kanavaa eli Jim ja Liv sekä viisi maksullista kanavaa Nelonen Kino, Perhe, Maailma, Pro 1 ja Pro 2. Yhteensä siis kolme ilmaiskanavaa ja viisi maksullista.

Mutta ei tässä kaikki. Kun vilkaisin tv-Seiskaa, olin pyörtyä tajutessani kanavien paljouden. On ilmaiset TV5 ja Kutonen ja lukematon määrä aivan tuntemattomia elokuvakanavia.

Uskooko joku, että tv-kanava ja ohjelmat ovat ilmaisia? Eivät taatusti ole. Suomen kansa on järkevää eikä maksa tyhjästä. Ilmaiskanavat, kuten Ava ja Sub sekä Jim ja Liv täytetään uusinnoilla, vanhoilla sarjoilla ja elokuvilla. Kaupalliset tv-yhtiöt saavat rahansa mainoksista ja maksukanavista. Taloustaantuman aikana rahavirta on kutistunut. Jotta omistajat saisivat osinkonsa, on potkittava toimittajia pellolle.

Tuhannen taalan arvoinen kysymys onkin, kenen on vastattava mediapomojen vääristä investoinneista? Jos on tehty pöljiä päätöksiä, niin ei kai se ole yhteiskunnan tai Ylen syy? Vai onko niin, että suomalaisessa markkinataloudessa omistajat vievät voitot, mutta tappiot jätetään yhteiskunnan (eli Ylen) maksettavaksi?

Kuten suomalainen sananlasku sanoo: ahneella on paskanen loppu. Sen pituinen se.

Alkuperäislähde: http://www.ukkolamedia.fi/2013/11/05/ahneella-on-paskanen-loppu/ Artikkelin kirjoittaja: Tuulikki Ukkola Artikkelin kategor: Blogit

“Ahneella on paskanen loppu”

Kun istuin Ylen hallintoneuvostossa vuosina 2007-2011, yleläiset surkuttelivat sitä, ettei julkisen palvelun tv-yhtiöllä ole varaa kilpailla mainosrahoitteisten tv-yhtiöiden kanssa suurien kansainvälisten urheilukilpailujen lähetysoikeuksista. Monet urheilutapahtumat menivät kaupallisille tv-yhtiöille ja maksumuurien taakse.

Nyt MTV3 ja Nelonen ovat vaikeuksissa ja toimittajia potkitaan kilometritehtaalle. Olisihan se pitänyt ymmärtää, että tavalliset suomalaiset urheiluystävät katselevat ennen pelkkää taivasta kuin maksavat maltaita yhdestä formulakisasta ja sadan metrin aidoista. Fanien rahoilla ei tv-yhtiötä pidetä pystyssä. Sitä paitsi: internetkin on olemassa.

Kalliiit urheilukilpailut eivät tietenkään ole syy kaupallisten tv-yhtiöiden vaikeuksiin. Kun laskin MTV:n ja Sanomien tv- kanavien määrän, olin pyörtyä. Kanavia on niin rutkasti, että on suorastaan ihme, etteivät yhtiöt ole kuukahtaneet kanttuvei aikoja sitten.

Ylellä on viisi tv-kanavaa. Se on pientä verrattuna MTV:n ja Sanomien investointeihin. MTV:llä on kolme ilmaiskanavaa: MTV3 sekä AVA ja Sub. Lisäksi on tukku maksullisia kanavia ja kanavapaketteja: MTV Maxin lisäksi Fakta, Fakta XL, Leffa, Juniori, Sarja, Komedia.

Sanomien Nelonen Medialla on Neloskanavan lisäksi kaksi maksutonta kanavaa eli Jim ja Liv sekä viisi maksullista kanavaa Nelonen Kino, Perhe, Maailma, Pro 1 ja Pro 2. Yhteensä siis kolme ilmaiskanavaa ja viisi maksullista.

Mutta ei tässä kaikki. Kun vilkaisin tv-Seiskaa, olin pyörtyä tajutessani kanavien paljouden. On ilmaiset TV5 ja Kutonen ja lukematon määrä aivan tuntemattomia elokuvakanavia.

Uskooko joku, että tv-kanava ja ohjelmat ovat ilmaisia? Eivät taatusti ole. Suomen kansa on järkevää eikä maksa tyhjästä. Ilmaiskanavat, kuten Ava ja Sub sekä Jim ja Liv täytetään uusinnoilla, vanhoilla sarjoilla ja elokuvilla. Kaupalliset tv-yhtiöt saavat rahansa mainoksista ja maksukanavista. Taloustaantuman aikana rahavirta on kutistunut. Jotta omistajat saisivat osinkonsa, on potkittava toimittajia pellolle.

Tuhannen taalan arvoinen kysymys onkin, kenen on vastattava mediapomojen vääristä investoinneista? Jos on tehty pöljiä päätöksiä, niin ei kai se ole yhteiskunnan tai Ylen syy? Vai onko niin, että suomalaisessa markkinataloudessa omistajat vievät voitot, mutta tappiot jätetään yhteiskunnan (eli Ylen) maksettavaksi?

Kuten suomalainen sananlasku sanoo: ahneella on paskanen loppu. Sen pituinen se.

Alkuperäislähde: http://www.ukkolamedia.fi/2013/11/05/ahneella-on-paskanen-loppu/ Artikkelin kirjoittaja: Tuulikki Ukkola Artikkelin kategor: Blogit

Liberalismi ei olekaan kuollut

Liberalismi ei sittenkään ole Suomesta kuollut. Kokoomusnuorten ohjelma on 90-prosenttisesti kannatettava ja etenkin talouspoliittinen osio kelpaisi sellaisenaan toteutettavaksi. Yhtä lailla on iloittava kokoomusnuorten Henri Heikkisen ja Antti Vesalan pamfletista ”Elämää Hyvinvointivaltiossa”.

Ensiarviona voisi sanoa, että tuskinpa edes yhteiskuntatutkijat voisivat pamflettia paremmin analysoida suomalaisen hyvinvointivaltion tilaa. Toki he voisivat, mutta eivät sitä tee. Näin siksi, että tutkijatkin rakastavat järjestelmä-Suomea, koska he ovat napanuorastaan sidoksissa tähän yksilöä kuristavaan yhteiskuntaan.
—–
Noin kaksikymmentä vuotta sitten – vuonna 1995 ¬¬– Liberaalinen kansanpuolue kärsi eduskuntavaaleissa rajun vaalitappion, jonka seurauksena puolue kuopattiin ja haudattiin. Yksi yksinäinen kansanedustaja ei onnistunut pitämään puoluetta pinnalla. Osittain se oli kansanedustajan syy; hän epäonnistui työssään. Mutta syytä oli myös nuorsuomalaisessa puolueessa, joka syntyi juuri vaalien alla ja kilpaili samoista äänestäjistä. Nuorsuomalaiset saivat kaksi kansanedustajaa. Mutta siihen sekin yritys sitten tussahti. Tämäkin puolue hävisi ja kuihtui pois.

Näin jälkeenpäin voisi kysyä: olisiko liberalismille näin käynyt, jos LKP ja nuorsuomalaiset olisivat liittoutuneet yhteen? Mutta tunnustelut eivät ennen 1995 vaaleja eivätkä sen jälkeenkään johtaneet mihinkään. Tai johtivathan ne: LKP hävisi puoluekartalta, mutta niin hävisi myös nuorsuomalainen puolue.

Kesti lähes kaksi vuosikymmentä ennen kuin saattoi todeta: liberalismi ei olekaan tästä maasta kuollut, vaan se elää kituuttaa kokoomusnuorissa. Kokoomus ei missään tapauksessa ole liberaalipuolue tai aatteen edistäjä, vaikka Jyrki Kataista voisi – ehkä – kutsua jonkinmoiseksi aatteen kannattajaksi. Mutta hän on sidottu kokoomuksen vanhoihin juuriin, suomalaisen puolueen perintöön ja 70-lukulaisten neuvostoihannointiin.

Mutta jotain on kuplinut pinnan alla. Kokoomusnuorten uusi toimenpideohjelma on täynnä järkeviä asioita, jotka vapauttaisivat suomalaiset valtion, normien ja säännösten kahleista, kannustaisivat oma-aloitteellisuuteen ja ymmärtämään, mitä on olla vapaa, omasta elämästä päättävä itsenäinen kansalainen.

Mutta joukossa on kelvottomia asioita ja ajatuksia. Media teki aivan oikein tuodessaan ne esille. Sananvapaus kuuluu kaikille, ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, pakolaiset ja turvapaikan hakijat eivät ole rasite, vaan suoranainen siunaus maassa, jossa on liikaa niitä, jotka eivät haluaisi tehdä töitä.

Mutta yhtä kelvottomia olivat tunnettujen kokoomusvaikuttajien tuomiot: ”kokoomusnuoret romuttavat puolueensa aateperinnön” (Maija Perho). Suorastaan naurettava oli Ilkka Kanervan tuomio, kun muistaa, minkälaista peliä Kanervan johtamat kokoomusnuoret pelasivat Suomen tulevaisuudella 70-luvulla Tehtaankadulla. Yhtä lailla voi ihmetellä yleensä fiksun puoluesihteerin Taru Tujusen jyrkkää tuomiota. Kaiken huipuksi Susanna Koski on joutunut – ainakin yhden toimittajan – avoimen pilkan kohteeksi.
—————–
Kokoomusnuorten vaatimukset Suomen pelastamiseksi ovat kannatettavia, etenkin talouspoliittinen osio on erinomainen. Kun nuorten uudistuslistaan yhdistää kahden kokoomusnuoren – Henri Heikkisen ja Antti Vesalan – pamfletin, olo on kuin villivarsalla.

Suomi on kahdessa vuosikymmenessä rakentanut sellaisen järjestelmien, sääntöjen, valvojien ja ay-miesten bunkkerin, ettei täällä ole enää tilaa hengittää. Aina on joku valvomassa, aina on jokin laki, joka puuttuu aivan hulluihin asioihin. Ihminen ei ole minkään arvoinen, ellei hän noudata määräyksiä.

Jo 1990-luvun alussa monet Esko Ahon hallitusta auttavat virkamiehet sanoivat, että julkinen sektori on aivan liian suuri. Kahdessa vuosikymmenessä se on vähintään tuplaantunut. Joka vuosi eduskunta säätää kymmeniä tuhansia lakipykäliä, joita valvomaan tarvitaan uusia virastoja, uusia virkamiehiä. Julkinen sektori on paisunut aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Julkista sektoria on pakko leikata, muuten teemme konkurssin.

Pamfletissa hoksautetaan, että kunnilla on 535 tehtävää, joita varten tarvitaan tuhottomasti toteuttajia ja valvojia. Tällä hetkellä tehtävien määrä on noussut jo yli 550:n. Ja kuitenkin eduskunnassa riidellään, pitäisikö tehdä kuntauudistus, ja jos pitäisi, niin minkälainen. Sotesta ei tule lasta eikä p…, kun kepu pitää kiinni maakuntamallistaan.

Kukaan ei ole tuonut esiin syytä, miksi. No siksi, että mitä enemmän keskustalla on kunnanvaltuutettuja ja tulevaisuudessa maakuntavaltuutettuja, sitä enemmän se saa puhalletuksi piiri- ja paikallisjärjestöilleen veronmaksajien varoja. Näin siksi, että jokaisesta kokouspalkkiosta maksetaan ns. puoluevero paikallisyhdistykselle ja piirille. Parasta ennakoida tuleva tilanne, sillä eiväthän Juha Sipilän rahat vuosikausiksi riitä.

Pamfletin johtava idea on tietenkin liberaalisuus, yksilön oikeus omiin valintoihin ja valtion valvonnan supistaminen. Vaikka nuoret kirjoittajat kannattavat valtion roolin radikaalia vähentämistä, yövartijavaltiota ei sentään vaadita. Valtiota ja kuntia tietenkin tarvitaan, mutta vain aitoon tarpeeseen. Sen sijaan kansalaisten kyttäämisestä on päästävä eroon .

Ja näin lopuksi kokoomuslaisten lukijoiden tiedoksi: olen edelleen kokoomuksen jäsen, mutta liberalismista en ole koskaan luopunut. Nämä kaksi asiaa voivat hyvin yhdistyä muissakin kokoomuslaisissa – ainakin nuorissa.

Alkuperäislähde: http://www.ukkolamedia.fi/2013/09/22/liberalismi-ei-olekaan-kuollut/ Artikkelin kirjoittaja: Tuulikki Ukkola Artikkelin kategor: Blogit